Voinko istua ja pysyä terveenä?

Istumisen vaarallisuudesta on tehty ja julkaistu useita tutkimuksia. Ne ovat kuitenkin keskittyneet perinteiseen istumiseen, jossa polvissa ja reisien ja ylävartalon välillä on 90 asteen kulmat; tosin asento käynnistääkin monia haitallisia prosesseja. ”Istuminen tappaa – seisominen pelastaa” -viestiä kuulee mediassa usein, mutta se ei ole koko totuus. Alla on kattavampi ja täsmällisempi selitys asiasta.

Vaarallinen istuminen = perinteinen 90/90-istuminen

Suurin vaara terveydelle aiheutuu vähentyneestä verenkierrosta. Ihmisessä on lymfanestettä ja noin 4–6 litraa verta, jotka kiertävät yli 400 000 kilometriä pitkässä suonistossa, kaikkien sisäelimien, myös noin 700 imusolmukkeen, läpi. Verenkierto on kehon päätoiminto. Kaikki sitä pitkään häiritsevät tekijät häiritsevät myös aineenvaihduntaa ja heikentävät terveyttä.

Perinteisessä 90/90-istumisessa verenkierto häiriintyy, koska

  1. selkä-, niska- ja hartialihakset kiristyvät
  2. ylävartalon paino aiheuttaa painetta reisissä ja pakaroissa
  3. lysähtänyt asento painaa vatsaontelon kasaan
  4. kireät vaatteet aiheuttavat painetta ja heikentävät verenkiertoa lantion alueen verisuonissa ja pehmytkudoksissa
  5. jyrkät 90 asteen kulman lonkissa ja polvissa aiheuttavat painetta niissä kulkevissa verisuonissa
  6. kireät vaatteet kiristyvät istuessa entisestään
  7. lysähtänyt asento ja kireät lihakset tekevät hengityksestä pinnallista
  8. liikettä on vähän, vaikka liike on verenkierron moottori; vain neljännes verestä kiertää sydämen pumppausliikkeen ansiosta.

Terve aineenvaihdunta edellyttää rentoja lihaksia ja tietyn määrän toistuvaa liikettä (= paineen muutoksia nestekiertoa ylläpitävissä pehmytkudoksissa). Perinteinen istuminen estää liikkumista tehokkaasti. Rennot lihakset ja asennon vaihtaminen säännöllisesti (= painealue vaihtuu), kuten tapahtuu nukkuessa, takaavat riittävän verenkierron ja aineenvaihdunnan. Perinteisessä istumisessa näin ei käy kireiden lihasten ja liikkumattomuuden vuoksi.

Seisomisen ongelmat

Pelkkä seisominenkaan ei ole hyväksi. Seisomatyötä tekevillä on usein niveltulehduksia, huono verenkierto jaloissa ja heidän selkänsä ja lantionsa väsyvät. Kaiken kaikkiaan seisominen on raskasta eikä se sovi kaikille. Seisomisella on kyllä yritetty ratkaista ongelmia, mutta yritykset ovat enemmän tai vähemmän epäonnistuneet. Seisomisellakin on toki paikkansa, se sopii joillekin ja useissa työtehtävissä voi välillä seistä hetken aikaa, mutta missään nimessä seisominen ei ratkaise istumaperäisiä ongelmia.

Vaihtoehto: terveellinen istuminen

Terveellisin vaihtoehto on istua kaksiosaisella satulatuolilla ratsastuksenomaisessa asennossa (135 asteen kulmat polvissa ja reisien ja ylävartalon välillä), lantio eteenpäin kääntyneenä kuten seistessä. Pöydän tulee olla säädettynä tarpeeksi korkealle eivätkä vaatteet saa kiristää. Silloin istujalla on hyvä ryhti, hän hengittää syvemmin, veri kiertää hyvin kaikissa tärkeimmissä verisuonissa, jalkojen niveliin ei kohdistu painetta ja lihakset ovat lähes jännityksettömässä tilassa.

Satulatuolilla istuminen lisää arvokasta liikettä

  1. Istuessa tuolia keinutellaan tarkoituksella ja usein jopa huomaamatta
  2. Tuolilla rullataan ja kurotellaan tavaroita (kannattaa sijoittaa niitä vähän kauemmaksi)
  3. Tuolilta noustaan säännöllisesti ja puhelimeen puhutaan kävellen tai seisten korvakuuloketta ja bluetoothia käyttäen; satulatuolilta on helpompi nousta kuin tavalliselta tuolilta, eivätkä nivelet rasitu yhtä paljon

Tehokkainta on pitää käden ulottuvilla joitakin kuntoiluvälineitä ja tehdä lyhyitä ja kevyitä ”verenkiertoharjoituksia” 4–6 kertaa päivän aikana. Myös punnerrukset ja askelkyykyt aktivoivat verenkiertoa.

Sivulla esitetyt tiedot perustuvat seuraaviin lähteisiin:
Michael Adams, Nikolai Bogduk, Kim Burton, Patricia Dolan: The Biomechanics of Back Pain
David A. Rubenstein, Wei Yin, Mary D. Frame: Biofluid Mechanics, an Introduction to Fluid Mechanics, Macrocirculation, and Microcirculation
Marcus J. Seibel, Simon P. Robins, John P. Bilezikian: Dynamics of Bone and Cartilage Metabolism, Principles and Clinical Applications