03.04.2017
Kommentti HS:n syöpävastaiseen ravintoartikkeliin
HS: Asiantuntija kertoo nyt millainen ruokavalio pitää syövän loitolla
Artikkelin tiedoissa on puutteita, joita on syytä korjata.
Maailmassa on tehty paljon biokemiallista hyvää tutkimusta millä ravinnolla syövän voi estää ja paranemista tukea. Kaikki tämä ei näytä olevan suomalaisten asiantuntijoiden tiedossa.
Maailmassa on luonnonkansoja ja kulttuurialueita, joilla ei esiinny juuri yhtään syöpää. Yksi näistä on Okinavan saari Japanissa, jossa perinteisellä elintavalla elävistä vain alle 1 %:lle tulee syöpä. Satavuotiaita siellä on myös enemmän kuin missään lähellä merenpintaa asuvilla (muutamat vuoristoalueet ovat erikseen).
Siellä toimii erityinen tutkimuskeskus tämän elintavan terveellisyyden kartoittamiseksi. Se on julkaissut vuosikymmenten aikana paljon tutkimuksia jotka ovat jääneet yleensä huomiotta.
Okinavalaiset sairastuvat kuten mekin (n. 40 % meistä saa syövän, 39 % sairastuneista kuolee siihen) syöpään kun muuttavat länsimaihin ja alkavat elää meidän tavallamme.
Tärkeimpiä riskitekijöitä on kaliumin ja natriumin epätasapaino. Sen voi torjua syömällä paljon vihreää. Jos suurien kasvimäärien rouskuttelu ei maistu, kasviksista kannattaa tehdä tehosekoittimessa tuoreita herkullisia vihersmoothieita eri ainesosia vaihdellen.
Kun marjoja, vihanneksia ja hedelmiä syö yli kilon päivässä, ja välttää huonot aineet, syövän riski on hyvin pieni.
Todelliseksi superfoodiksi nimenomaan syövän suhteen on hiljan osoittautunut parsakaalin siemenistä idätetyt versot.
Suomalaisista marjoista syöpää vastustavia on n. 12 kpl. Niitä on helppo syödä ilman sokeria niin ikään smoothieina ja nimenomaan liotettujen siementen (pellava, shia, hamppu) kanssa.
Vihreän teen säännöllisesti nautittuna on todettu kiistatta olevan tehokas syövän vastustaja.
Syöpää estäviä mauste- ja lääkekasveja on toistakymmentä. Sen lisäksi tulee muutamia muita lääkekasveja joista joku kasvaa myös Suomessakin.
Aina kannattaa oma D-vitamiini kuitenkin pitää kansainvälisten suositusten tasolla eli ainakin 120–150 nmol, riskiyksilöillä vähän ylempänäkin.
