16.10.2016
Selitys teiniaivojen erilaisuudesta ei ole koko totuus. Olisi älyllistä epärehellisyyttä ja yksinkertaisuutta livahtaa ongelmasta vain tällä selityksellä.
Helsingin Sanomat: Mistä johtuu kamala teiniraivo?
Miksi näitä tilanteita ei ollut sitten 1950–1980-luvuilla?
Tosiasia on että syitä on useita. Ne ovat elintapa- ja asennesidonnaisia.
Psykiatrian tri Larsson kuvaa kirjassaan opiskelevan poikansa odottamattomaan itsemurhaan löytämiään syitä: Valvominen, roskaruoka (erik. sokeri) kemikaaleineen, aivoille välttämättömien ravinteiden puuttuminen, lähes jatkuva ylivireä meluisa ja väkivaltainen SOME-, musiikki- ja videoviihde sekä, liikunnan ja rauhallisten hetkien puuttuminen yhdessä yksinkertaisesti sekoittavat nuoren aivokemiaa vielä aikuistakin pahemmin. Tästä seuraa alakuloa, masennusta, oppimisongelmia, kiusaamista ja muuta häiriökäyttäytymistä.
Monilla opettajilla on samanlaisia elintapoja, koska tällaiset huonot elintavat ovat yleistyneet joka ikäluokkaan. Tosin aikuisten aivoissa vaikutus ei ole niin voimakas.
Kun tähän tilanteeseen vielä lisätään opettajien yleisen kunnioituksen laskeminen, koulun puutteelliset järjestyssäännöt ja opettajan puuttumisoikeudet, olemme tilanteessa, jossa suuri osa opetuksen kalliista ajasta menee kaikilta pilalle häiriökäyttäytymisen ja keskittymättömyyden takia.
Myös opettajat uupuvat ja turhautuvat ja motivaatio edes yrittää parhaansa häviää. Koetetaan vaan jotenkin selviytyä.
Tyypillistä nykyajalle on, jopa monien lääkärien toimesta, selittää elintapaongelmista johtuvat haitat yksilöiden ulkopuolelle. Tosiasia on että nämä ongelmat ovat kasaantuneet ja kasaantumassa osin pieleen menneen koulun järjestys- ja hyvinvointikulttuurin toteutuksesta, johon voisimme Suomessa aivan itse ja omilla toimillamme vielä vaikuttaa hyvinkin tervehdyttävästi.
