PALJONKO D:TÄ PITÄISI OTTAA JA MIKSI?

HS: Monta mieltä D:stä

Hyvä ohjenuora D:n otosta on se taso, jonka ihminen saavuttaa oleskeltuaan viikkoja aurinkoisessa ja lämpimässä vähissä vaatteissa eli ns. aurinkolomataso. Se on 120-200 nmol/l. Tämä on myös riippumattomien kv asiantuntijoiden suositustaso.

Tämän turvallisen, terveellisen ja supertärkeän tason saavuttamiseen tarvitsee ottaa suurin piirtein sama määrä mikrogrammoja. Riippuu yksilöstä, ja siksi sitä on mitattava.

Ylppö suositteli D:tä 100 mcg jopa vauvoille. Yhtään potilasvahinkoa ei ole tiedossa.

Kun Suomen kesä ja aurinko nostaa D:n tasoja, sairastaminen vähenee jyrkästi.

Näin kävi espanjan taudin ja koronan aikaan. Syksyllä flunssakausi alkaa vasta kun kesäaikaiset D:n ovat laskeneet väestöstä. Itse en satu tuntemaan yhtään rintasyöpäpotilasta, jolla olisi ollut korkeat D:n arvot.

Jos kaikki ylläpitäisivät aurinkolomatason lisäravinteilla ym. ympäri vuoden, sairastaminen ja lääkemyynti Suomessa romahtaisi, eikä tämä sovi lääketeollisuudelle, eikä sairaanhoidon liiketoimelle. Siksi suosituksemme ovat törkeästi alakanttiin. Miksi viranomaisemme ohjaavat liian pieniin määriin?

Hyvän D:n tason vastustajat koettavat pelotella D:n haitoilla. Lisäravinnetta pitää ottaa monia kertoja liian suuria määriä, ennen kuin on todellista vaaraa. 1930 -luvulla D:hen kuolleet ottivat 300.000 – 500.000 mcg/pv.

Seniorien, toipilaiden ja sairaiden hyväksi todettu taso on 150-200 nmol/l. Omani on 170. Talvisin otan 150 mcg/pv. En sairastele ollenkaan, enkä tarvitse rokotteita HxNy tapaisia viruksia vastaan.

Väärien käsitysten muodostamiseksi faktojen (kuten edellä) piilottelu jatkuu. D:stä on tehty lähes 9000 tutkimusta 90 v ajalta. Kaikki oleellinen on saatu selville, mutta väestölle tätä tietoa ei haluta antaa.

Kommentoi kirjoittajalle