05.04.2017
Kommentti lihavuustutkijan artikkeliin
HS: Lihavuudesta ei tarvitse pyrkiä pois
Lihavuus on lapselle onnettomuus, joka romuttaa suuren osan elämän mahdollisuuksista. 80 % ylipainoisista lapsista on ylipainoisia myös aikuisina.
Liikuntatottumukset, itsetunto ja terveysodotukset putoavat kilojen nousun myötä. Näin vain on, keskimäärin.
Syy on vanhempien ja yhteiskunnan. Mielihyväkeskeinen ja löperö lasten kasvatus- ja kasvattamiskulttuuri salli palleroisten syödä lähes mitä vaan roskaa ja vajota digiviihde-sohvaperunoiksi jo melkein vaippaiän jälkeen.
Valtiovalta ei tee juuri mitään ennaltaehkäisevää ylipainon muodostumiseen.
Terveystutkijat ja mielipidejohtajatkaan eivät halua syyllistää: “ei se sokerin ja leivän syönti paha asia ole”.
Kolmannes USA:n SOLAKOISTA aikuisistakin on jo esidiabeetikoita kaikkine kohoavine terveysriskeineen. Suomessa varmaan sama asia.
Lihavuussairaudet vievät jo nyt 20 % kansanterveyden rahoista, vaikka muistisairauksia ei edes niiksi lasketa vaikka osin kuuluisi. Alzheimer on kolmas sokeritauti.
altiovalta voisi tehdä paljon: Laajalle ulottuva rapakka sokeri- ja roskaruokavero, energiajuomat vain yli 18 v., kuidulle minimi kaikkeen einesruokaan, neuvolalaitos kuntoon ja sen työntekijät ammattitaitoisiksi nuorten perheiden elintapavalmentajiksi, koululiikunta kuntoon eli iloinen lajitekniikkaoppiminen mittaamisen sijaan ja liikuntaa tunti viikossa, turhat koulukyyditykset pois eli ei ole liikaa jos lapsi pyöräilee 45 min kouluun, kouluissa välitunneilta poistumiskielto, nuorille vanhemmille lastenhoidon kurssi jolta kieltäytyminen karsisi lapsilisät, ruuanvalmistusammattilaisten koulutuksen uusiminen että terveellisyys ja muut hyvät asiat osataan yhdistää, pakkausten lisäaineselostukset selkeämmiksi kymmenine sokerilajeineen jne.
Nytkään kansanterveyden rahat eivät riitä ennaltaehkäisyn puuttuessa vaan lääkärit joutuvat tekemään karsintaa ketä hoidetaan. Tilanne on lisäksi pahenemassa. Lihavuus vain maksaa taloudellisestikin liikaa ja siihen meillä ei olisi varaa.
