28.06.2017
Itsekurin lisäksi tarvitaan tietoa, jota puuttuu yleisesti.
Maailmalla on tehty loistavaa työtä hyvinvointiin liittyvässä tutkimuksessa. Oma jatkuva perehtyminen lisää motivaatiota. Lisääntyvä motivaatio vähentää itsekurin tarvetta.
Hyvinvointi voidaan jakaa fyysiseen, sosiaaliseen, henkiseen ja hengelliseen hyvinvointiin. Kaikkia alueita tulisi tiedostaa, hoitaa ja ylläpitää tasapainoa.
Elinympäristössämme on valtavasti kaupallisuuden luomia käyttäytymis- ja kulutuskoukkuja, jotka huonontavat hyvinvointia. On myös vaarallisen helppoa omaksua muilta mallioppimisen kautta elintapoja, jotka tekevät samaa.
Todelliseen hyvinvointiin tarvitaan tietoisuutta, tietoa, itsekuria, määrätietoisuutta, rohkeutta olla erilainen ja kykyä pitkäjännitteisyyteen.
Valitettavasti aika harvalla on näitä kaikkia. Useimmiten ihmiset ovat laumasieluja, jotka puskevat laumassa sopulimaisesti sen kummemmin ajattelematta, vaikka kuvittelevat olevansa itseohjautuvia. Kiinassa tällainen lienee korostuneinta.
Esteenä laajemmalle kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille on, että meillä siihen ei meillä kannusteta eikä opeteta. Meillä puhutaan terveydenhoidosta, kun tarkoitetaan sairaanhoitoa. Tämä johtuu myös siitä, että potilaat ovat monille tahoille business mutta terveet eivät.
Viisas hallitus sisällyttäisi oppilaitoksiin ja lakeihin hyvinvointia eli ennaltaehkäisevää sisältöä. Lääkärit, joilta poliitikot kysyvät terveysasioista, torppaavat tällaisen omien tietämättömyytensä, sitoumustensa ja elinkeinonsa kysynnän takia.
Suomessa myös pimitetään, ylenkatsotaan ja vähätellään ulkomailla tehtyjä tutkimuksia samoista syistä.
Terveydelle riittävä liikunta, ravintotiheä VHH-ruoka, täydentävät lisäravinteet, hyvä maasäteilystä vapaa sänky, unen optimointi, ratsastusistunta töissä, täysin puristamattomat vaatteet, päihteettömyys, hiljaisuus, hengellinen mietiskely, kiireettömyys, toisten auttaminen sekä IT- ja roskaviihderiippumattomuus ovat hyvinvoinnille jo hyvä alku.
