10.10.2016
Kosketuksen puute lapsuudessa ja nuoruudessa heijastuu vahvasti myöhemmin seksuaaliseen kyvyttömyyteen.
Psykologilla oli ansiokas ja tärkeä kirjoitus kipeästä aiheesta. Etsitäänpäs syitä.
Luulen että tässä suhteessa suomalaiset perheet jakaantuvat A- ja B-perheisiin. Toisissa hellitään lapsia sylissä paljon, toisissa ei ehkä yhtään. Itse koettu perhemalli ratkaisee.
Tietoisuus- ja koulutustaso, perheen tasapainoisuus ja henkinen terveys määräävät. Kiire-, ura-, päihde- ja ”viihde”-perheissä kosketellaan vähiten.
Kolmen tunnin TV:n katselun lisäksi Suomeenkin tullut SOME-holismi myös nakertaa henkistä terveyttä myös vähentämällä perheen sisäistä yhteyttä.
Hallitus on päättänyt uudessa alkoholipolitiikassa, että kulutustasoa pidetään korkealla tai nostetaan, mikä on huono uutinen lukemattomille lapsille, joiden vanhempien suurkulutus romahduttaa heidän elämänlaatuaan.
Kokemusten ja havaintojen lisäksi tutkimuksetkin jo todistavat, että FB aiheuttaa masennusta ja silloin hellyyttä on vähän jaossa. Puhelinta räplätessä molemmat kädet ovat kiinni. TV:tä katsoessa voi lapsen vielä ottaa syliin vaikka huomiota hän ei siinäkään saa.
Yleisen henkisen elämän tasapaino- ja laatutekijöiden heiketessä, kuten nyt on tapahtumassa, lapsille jää yhä vähemmän aikaa ja fyysistäkin hellyyttä.
Joissakin maissa, kuten esim. Kiinassa asiat ovat vielä huonommin. Siellä lasten hellimisen tarvetta ei ole tiedostettu ja vieläkin lapset kohtaavat rankkaa altistamista kotona ja koulussa. SOME-holismi on Suomeakin pahempaa. Jälki on hurjaa ja opiksi otettavaa. Ihmisten välinen kommunikointi on teennäistä, koskettu olematonta ja seksuaalisuus parisuhteissakin useimmiten onnetonta.
Tähänkin asiaan tarvittaisiin nopeasti kehittämisohjelma. Parempi alkoholipolitiikka, tiedotuskampanja koteihin, hierontaopetusta neuvoloihin ja kouluihin, tanssin lisäämistä kouluissa, myös sosiaalisen turvallisuuden parantaminen ja hyväksyvään kosketukseen perustuvien sosiaalisten leikkien lisääminen toisivat jo tuloksia.
